5.11.2014

Pieni asunto Pariisissa pitää sisällään kaiken tarvittavan

Pariisi, kuten monet muut suurkaupungit, on täynnä pienen pieniä asuntoja joissa asutaan usein vain pakosta.

Mutta tässä kekseliäässä asunnossa voisi viihtyä pitempäänkin.



Tiny apartment in Paris (8sqm only) from Kitoko Studio on Vimeo.
You can discover in the video how we found a way to turn a tiny room (8 sqm) in Paris into a really functional and easy to live apartment (maybe the tiniest one in town).

Vous pouvez désormais découvrir la vidéo de la chambre de bonne (8m2) à Paris, un très petit appartement fonctionnel et facile à vivre (sûrement le plus petit appartement de la ville).

19.10.2014

Mikä saa kiusaamaan?

Taannoinen #kutsumua-kampanja on herättänyt minussa monia tunteita, ja nostanut monia sellaisia pintaan. Omiin kouluaikoihini ei kuulunut mitään hirvittäviä asioita kuten väkivaltaa, joten siinä mielessä koen olleeni onnekas. Minulla oli aina kavereita ja olen aina pitänyt itsekseni olemisesta, mikä on aina ollut minulle suunnaton vahvuuden lähde. Mutta sain kyllä oman osani sosiaalisesta eristämisestä, vähättelystä, haukuista ja kaikesta siitä epämääräisestä ja typerästä sosiaalisesta pelaamisesta, joka kuuluu niin monen lapsen elämään. Se kuuluu myös joidenkin aikuisten elämään mutta silloin minusta on kyse jonkinnäköisestä henkisestä jälkeenjääneisyydestä.

Lukiessani #kutsumua -postauksia jäin miettimään sitä samaa, mitä mietin aina kun kiusaaminen koulussa nousee julkiseksi puheenaiheeksi.

Missä ovat kiusaajat?

Muutama entinen kiusaaja on avannut suunsa ja kertonut teoistaan. Julkisuuden henkilöistä esimerkiksi Duudsonien Jukka Hildén sekä Arman Alizad ovat avoimesti kertoneet kiusanneensa ja häpeävänsä käytöstään nyt aikuisena todella paljon. Heille nostan hattua tästä. Positiivinen yllätys oli myös Karita Viitanen -nimisen nuoren naisen avautuminen Facebook-sivullaan. Hän kertoi, miten yhteydenotto entiseltä luokkatoverilta sai hänet tajuamaan, miten paljon hän oli käytöksellään kouluaikoina ihmisiä satuttanut. Hänen #kutsumua -kuvansa sanoo paljon ja hänen katumuksensa tuntuu aidolta ja vilpittömältä.

Mutta muuten kiusaajat ovat näissä keskusteluissa yleensä aina hiljaa. Miksi? Eivätkö he tajua tekojaan? Eivätkö he kehtaa katsoa itseään ja tekojaan silmiin? Vai eivätkö he vain välitä? Luulen, että vastaus on jonkinnäköinen yhdistelmä kaikkia edellä mainittuja.

Yksi iso osa kiusaamisesta on sen rakenteellisuus. Meitä ympäröidään jatkuvasti viesteillä joissa korostetaan tiettyjen ihmistyyppien paremmuutta tai huonommuutta suhteessa toisiin. Ruotsalainen Anna Odell puhui tästä kiusaamisen rakenteellisuudesta elokuvaansa Luokkajuhla liittyvissä haastatteluissa. Elokuvaa en ole vielä nähnyt, mutta haastattelut jäivät mieleen. Hän kertoi, miten kiusaaminen ajan myötä normalisoitui ja miten jotkut kiusaajat eivät aikuisenakaan nähneet käytöksessään mitään pahaa.

"Sehän nyt vaan oli niin, mitä sinä nyt vanhoja muistelet." 

Tuon lauseen eri muunnelmia minäkin olen muutamaan kertaan elämässäni kuullut. Muistan itse, miten joskus ala-asteella spekuloimme kavereitteni kanssa tulevaisuutta ja joku meistä mainitsi, että olisipa hassua jos aikuisina me olisimmekin niitä kauniita ja "suosittuja" ja luokan kauniit ja suositut olisivatkin ihan mitättömiä. Muistan, miten ajatus tuntui meistä utopistiselta, hassulta, vieraalta mutta silti toivoa antavalta. Meidät oli täysin ehdollistettu ajattelemaan että vallitseva asiantila, jossa luokan sosiaalinen hierarkia oli jähmeä ja kiveen hakattu, oli oikein. Meidät oli täysin aivopesty siihen ajatukseen, että vain tietynlaiset ihmiset voivat olla "suosittuja", vain tietynlaiset ihmiset kelpasivat kutsuttaviksi hitaita tanssimaan, vain tietynlaiset ihmiset saivat käyttää muotivaatteita ja vain tietynlaiset ihmiset kelpasivat suorittamaan kunujakoa koulun liikuntatunneilla.

Meistä oli myös normaalia hyljeksiä rinnakkaisluokan sosiaalisesti taitamatonta, kirjakieltä puhuvaa kömpelöä tyttöä ja ilmoittaa julkisesti kuinka noloa oli joutua hänen parikseen liikunnassa. Tai puhua selän takana pahaa niin ikään rinnakkaisluokan kauniista kympin tytöstä, joka tanssi balettia ja soitti viulua. Eihän hänellä mitään ongelmia ollut, häntä saikin vähän haukkua. Pari vuotta sitten luin eräästä naistenlehdestä henkilöhaastattelun jossa hän kertoi 13-vuotiaana alkaneesta alkoholismistaan, joka johtui juuri näistä lapsuusajan paineista. Se juttu pakotti minuakin katsomaan peiliin ja tajuamaan, etten minä tyhmä lapsi silloin pahaa puhuessani mistään mitään tiennyt. Mutta luulin tietäväni, sillä kukaan ympärilläni ei kyseenalaistanut niitä rakenteita, jotka johtivat näihin luuloihin.

Kun tällaisessa henkisessä ympäristössä kasvaneet ja hierarkian ylimmällä oksalla istuvat lapset alistavat alimmalla tasolla olevia, eivät he ajattele tekevänsä väärin. He vain toimivat vallitsevien normien mukaan. Jotkut onneksi kasvavat ihmisinä ja oppivat aikuisena kyseenalaistamaan käytöksensä ja katsomaan itseään peiliin. Kaikki valitettavasti eivät koe tällaista kehityskaarta vaan he jäävät ikuisesti siihen luuloon, että heillä on yhteiskunnan suoma oikeus kohdella toisia ihmisiä huonosti. Ja jotkut jäävät ikuisesti siihen uskoon että heitä saa kohdella huonosti.

Toinen osa kiusaamista on että moni kiusattu haluaa maksaa potut pottuina eikä siten näe omaa käytöstään myös kiusaamisena. Heille asetelman kääntäminen toisin päin on vain oikeutettua takaisinmaksua. Kun se tapahtuu kerran tai kaksi ja siihen liittyy aitoa oman oikeuden puolustamista niin näin onkin. Mutta kun se jatkuu pitempään voidaan jo puhua kiusaamisesta. Hävettää myöntää mutta olen syyllistynyt tähän itsekin. Piirsin lapsena esim. useamman pilakuvan koulumme "suosituista" joita sitten kavereiden kanssa näytimme heille ivanaurun säestämänä. Se ei varmastikaan tuntunut heistä kivalta mutta en minä sitä kiusaamiseksi mieltänyt. Oikeutetuksi kostoksi vain. Noloa ja typerää käytöstä se oli, hävettää koko asia. Jos joskus vielä näitä pilakuvien kohteita jossain tapaan, haluan pyytää heiltä anteeksi.

Elämä on tähän mennessä opettanut minulle että kuka vaan voi joutua kiusatuksi ja kuka vaan voi olla kiusaaja. Kyse ei ole niinkään ihmisistä itsestään vaan ympäröivistä tilanteista ja ennen kaikkea rakenteista. Rakenteet muuttuvat hitaasti, mutta me ihmisethän ne rakenteet muodostavat. Joten jos yksilöt muuttavat itseään, muuttuvat myös rakenteet. Se muutos on hidas, mutta se on mahdollinen.

Oletko itse ollut kiusaaja? Jos olit, niin miksi kiusasit? Osaatko nyt kyseenalaistaa tekosi ja tarkastella niitä kriittisesti?

Onko sinua kiusattu? Oletko kohdannut kiusaajasi ja kysynyt heiltä syitä heidän käytökseensä? Jos olet, mitä olet saanut vastaukseksi?

17.9.2014

#kutsumua ihan Anziksi vaan

#kutsumua haaste on odottanut jo jonkin aikaa toteuttamista, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Minua on loppujen lopuksi haukuttu aika vähän ja kaikista ilmiselvimmät kommentit omaan ulkonäköön liittyen eivät ole jääneet vaivaamaan. Pahiten sattui sosiaalinen eristäminen ja porukan ulkopuolelle jättäminen.

On kuitenkin yksi sana, joka on satuttanut ja päässyt ihon alle. Se on sana, jonka sanojat ovat päästäneet suustaan silloin kun en ole sopinut heidän (usein surullisen ahtaaseen) maailmankuvaansa. Se on sana, jonka avulla sekä haukuttiin että eristettiin sosiaalisesti

Se sana on:

Outo - Oma itseni

Outo. Oletpa sinä Anzi outo. Anzi sä olet niin outo. Mikset sä voi olla niin kuin muut, miksi olet niin outo?

Ja kaikki vain siksi, että olen oma itseni.

Ja missä kaikissa yhteyksissä olenkaan tätä sanaa kuullut! Välillä oikein naurattaa mihin kaikkeen se on taipunut.

  • Kun olen ostanut leffateatterissa karkkia popcornin sijaan
  • Kun en ole liittynyt selän takana toisista pahaa puhuvien juoruilijoiden ilkeään joukkoon
  • Kun halusin katsoa toimintaa tai kauhua draaman tai romanttisen komedian sijaan
  • Kun kuuntelin mielummin rockia tai heviä R&B -balladien sijaan
  • Kun ulkomailla vietettyjen vuosien jälkeen haluan kaikesta huolimatta asua Suomessa enkä erityisemmin haikaile ulkomaille
  • Kun suomenkielisenä osaan ruotsia ja puhun sitä mielelläni
  • Kun höpöttelen hassuja juttuja häpeämättömästi
Listaa voisi jatkaa loputtomiin...

Näin aikuisena voin sanoa kantavani friikin viittaa ylpeänä harteillani. Mielummin outo ja oma itseni kuin normaali ja jonkun muun pillin tahtiin tanssiva.

9.9.2014

Tue Seamly.co:ta heidän uudessa projektissaan

Seamly.co, tuo Versaletten kotiputiikki, on tekemässä uusia malleja ja tarvitsee siihen rahoitusta. Jos haluat tukea kestävästi tuotettua, hyvin suunniteltua ja hyvin toteutettua muotia. Toki firma on amerikkalainen, joten näin Suomen näkökulmasta kyse ei ole mistään lähimuodista, mutta minulle Seamly.co edustaa lähinnä ideaa ja esimerkkiä siitä miten asioita voi ja tulisi tehdä.

Minulla itselläni ei tällä hetkellä ole tähän Moto-svetariin varaa, mutta hienolta se näyttää! Suosittelisin tukemaan.

Siirry Kickstarterin projektisivulle täältä »


2.9.2014

Mitä on normaalipaino?

Ulkonäöstä ja painosta puhuttaessa tulee usein vastaan ilmaisu "normaalipaino", joka on mietityttänyt minua pitkään. Käytän sitä toki itsekin, mutta hieman abstraktissa merkityksessä. Totuus kun on kuitenkin, että

Minä en tiedä mikä normaalipainoni on.

Kuuntelen usein hiljaa ja hämmentyneenä kun ihmiset esimerkiksi valittavat siitä miten lihoivat lomalla ainakin kaksi kiloa. Ensinnäkin, miten joku voi tietää että on lihonut kaksi kiloa? Käymällä joka päivä vaa'alla? Minä käyn vaa'alla ehkä kerran kuussa - jos sitäkään - ja meidän vaakamme on hyvin epäluotettava. Toiseksi, pari kiloa taitaa olla se määrä mitä kehoni kerää nestettä ennen kuukautisia.

Uskoisin myös, että normaalipaino muuttuu hieman iän myötä koko aikuisiän. Kahdenkympin alkupuolella ollut normaalipaino ei välttämättä ole sama kuin yli 35-vuotiaana, jo yhden lapsen synnyttäneenä.

Näitä asioita miettiessä tajuaa, kuinka paljon paino- ja ulkonäkökeskustelu pyörii mittojen ja numeroiden ympärillä. Toki ne ovat konkreettisia asioita, joiden kautta on helppo yrittää hahmottaa kokonaisuutta mutta toisaalta kaikki on niin kovin suhteellista.

Kyllä minä vielä tässä löydän sen "normaalipainoni" ja onnistun pysymään siinä. Mutta koska painoni on aina ollut heitteleväistä sorttia, "normaalipaino" on minulla vielä vähän hakusessa.

29.8.2014

Ravintovalmennuksesta apua painonhallintaan

Vaatekaapin siivoamisesta alkunsa saanut elämän yksinkertaistamisprojektini on törmännyt alusta asti yhteen haasteeseen. Oikeasti tämä haaste on seurannut minua enemmän tai vähemmän läpi elämäni. Mitä vanhemmaksi kuitenkin tulen, sitä enemmän tajuan että ongelmaan on löydyttävä pysyvä ratkaisu.

Olen ylipainoinen.

Älkää nyt käsittäkö väärin, mistään sairaalloisesta ongelmasta ei ole kyse. Sen verran olennaisesta kuitenkin että se vaikuttaa lievästi hyvinvointiini, sekä fyysiseen että psyykkiseen. Esimerkiksi aika moni todella hyvä ja monikäyttöinen vaate odottaa yhä "varalla" pinossa siksi etten yksinkertaisesti mahdu niihin. Ja minä olen normaalipainoisenakin vaatekokotaulukoiden yläpäässä, kiitos ruumiinrakenteeni.

Olen noin 20 cm keskimittaista suomalaisnaista pitempi ja rakenteeltani enemmän luokkaa Amatsoni kuin Supermalli. Ja minä pidän siitä. Olen oikeasti täysin sinut sen asian kanssa että olen niin sanotusti "komea nainen", minusta se on oikein hyvä ja hieno tapa olla. Mutta sitäkin voi olla niin monella tapaa ja tällä hetkellä olen sitä väärällä tavalla. Toisin sanoen:

Taikinaa on enemmän kuin terästä.

Koska aikaisemmat yritykseni muuttaa painoani ja painoni koostumusta ovat aina jotenkin epäonnistuneet (ei etten olisi niistäkin jotain oppinut), päätin tarttua härkää sarvista ja hakeutua ravintovalmennukseen. Tiesin, että ruokailutottumuksissani oli jotain pielessä sillä toistuvat iltapäivän huutavat suklaanhimot eivät ole normaaleja.

Näin ollen varasin ystävien suosittelemana ajan Optimal Performance -yrityksen ravintovalmennukseen. Ja sen jälkeen on alkanut tapahtua. En olisi uskonut, että niinkin yksinkertaisella asialla kuin proteiinin lisäämisellä aamiaiseen voi olla niin kauaskantoiset vaikutukset mutta totta se on. Makeanhimot ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, voin paremmin fyysisesti ja ajatuksetkin kulkevat kirkkaammin.

Olen toki vieläkin sokerihiiri ja tulen varmaan aina pitämään herkuista. Mutta nykyään herkuttelu on nautinto kun se aikaisemmin oli luokiteltavissa riippuvuudeksi. Toki lipsahduksia ja virhearviointeja sattuu yhä, mutta sellaista elämä on. Niitä tulee aina. Niistä pitää vain ottaa opiksi ja jatkaa eteenpäin, toivottavasti viisaampana.

Ravintovalmennuksessa ja kuntovalmennuksessa käymisen myötä olen myös joutunut myöntämään itselleni erään toisen tosiasian.

Kaikkea ei voi tehdä itse ja apua saa pyytää.

Minun elämässäni tämä on ollut sellainen asia jonka käsittelyyn olen tarvinnut ulkopuolista apua. Olen iloinen siitä että pyysin sitä, sillä apua olen todellakin saanut ja uskon, että näillä eväillä saan pysyviä tuloksia aikaiseksi.

17.7.2014

Huivista on moneksi

Haluan ehdottomasti jakaa tämän videon, sillä se on muuttanut omaa vaatekaappiani jonkun verran. Olen pitkään tuskaillut sitä, ettei minulla ole kunnon liiviä. Enää ei tarvitse tuskailla, sillä huiveja riittää!


Julkaisu käyttäjältä Cindys Garden.

15.7.2014

Matkalla Euroopassa kymmenen vaatteen garderoobilla

Teimme perheen kanssa tänä kesänä ensimmäisen kunnon ulkomaanmatkan. Toki olemme käyneet pari kertaa Tukholmassa ja matkustaneet aika paljon kotimaassa, mutta nyt poistuimme ensimmäistä kertaa perheenä Suomen ja Pohjoismaiden ulkopuolelle.

Matka vei ensin Norwegianin siivillä Hollantiin. Olimme pari yötä kaverin luona Amsterdamissa jonka jälkeen suuntasimme häihin Utrechtiin ja sieltä hääjuhliin pohjoisranskalaiseen kartanolinnaan.

Ranskasta meitä saapuivat asuntoautollaan hakemaan Karhumiehen vanhemmat, joiden kanssa jatkoimme matkaa Bad Münstereifelin kaupunkiin Saksaan Karhumiehen tädin ja tämän miehen luo.

Kierreltyämme pari päivää todella kaunista Eifelin seutua hyppäsimme koko "ronkkaronkka" (kuten Karhunpentu asian ilmaisi) taas asuntoautoon ja ajoimme Travemündeen, josta menimme yölautalla Trelleborgiin, Ruotsiin. Ruotsissa vietimme kaksi yötä Kolmårdenin leirintäalueella ja yhden päivän itse eläinpuistossa. Sitten olikin aika ajaa Tukholmaan ja antaa Silja Linen tuoda meidät kotiin Suomeen.

Matka kesti 12 päivää ja oli oikein onnistunut. Koko seurueemme tuli keskenään mainiosti toimeen ja Karhunpentu selvisi pitkistä ajomatkoista päiväunien ja lelujen avulla mitä mahtavammin. Tosin hän riehui sitä enemmän laivan pallomeressä ja Kolmårdenin leirintäalueen pomppulinnoissa, mutta kyllä sen jälkeen unikin maittoi.

Ilmat olivat pitkälti samat kuin kuulemma tuohon aikaan Suomessa, eli ensin noin 15 - 20 astetta ja paikoin jopa sateista, ja Kolmården-päivästämme alkaen aurinkoista ja erittäin lämmintä.

Oli kiva nähdä hollantilaisia ystäviämme pitkästä aikaa ja osallistua sikäläisiin häihin. Nämä olivat hollantilaisiksi häiksi poikkeukselliset sillä yleensä siellä ei kuulemma ole tapana järjestää isoa vastaanottoa. Tämä epävirallisuus ulottuu myös vieraiden pukeutumiseen, joka oli huomattavan rentoa. Moni oli paikalla katolisessa vihkiseremoniassakin farkuissa ja T-paidassa. Olen kiinnittänyt tähän huomiota jo aikaisemmin muutamissa suomalaisissa häissä, joissa on ollut hollantilaisia vieraita; heillä ei tosiaan ole tapana pukeutua häihin mitenkään erikoisen juhlavasti.

Tiesimme Karhumiehen kanssa jo matkalle lähtiessämme, että pakkaamme kaiken käsimatkatavaroihin. Olimme antaneen jonkun verran tavaraa Karhumiehen vanhemmille mukaan mutta suurimman osan pakkasimme itse. Tähän kuului myös Karhumiehen puku, jota hän käytti häissä sekä Karhunpennun vaatteet.

Rakensin oman matkagarderoobini Travel Fashion Girl -sivustolta löytyvän kymmenen vaatekappaleen pakkauslistan mukaan ja siihen kuului seuraavaa:
  1. Pitkä musta mekko
  2. DKNY Cozy -neule
  3. Fjällräven Santiago -hame
  4. Seamly.co -verkkokaupasta ostettu käännettävä collegepusero "Reversible raglan"
  5. Saman putiikin Versalette (josta olen kirjoittanut jo aiemmin)
  6. Ril's:n sininen 3/4 hihainen paita
  7. Iron Fist -merkkinen pitkä t-paita
  8. Sininen lyhythihainen kauluspaita
  9. Farkut
  10. Warmpeacen naisten muunneltavat matkahousut
Lisäksi minulla oli mukana seuraavat
  1. Fjällräven Greenland jacket naisille
  2. Nätit Riekerin sandaalit
  3. Keen urheilusandaalit (yksi parhaista kenkäostoksista ikinä)
  4. Clarks-kävelykengät
  5. Sukat, alusvaatteet, muutama huivi, kaksi spagettiolkaimista aluspaitaa, uima-asu sekä pyjama.
  6. Yksi kaulakoru, yhdet korvakorut sekä yksi rannerengassetti.
Tämä vaatevarasto riitti minulle vallan mainiosti. Se kantoi minut kevyesti häiden, pitkien automatkojen, kuuman Kolmården-päivän ja saksalaisten kylien läpi. Se riitti jopa niin hyvin, etten käyttänyt Fjällräven-hametta kertaakaan koko matkan aikana. 

Pari muutosta teen kyllä seuraavaa vastaavaa matkaa ajatellen. Reversible raglan -puseron sijaan otan mukaan Adidaksen hupparini. Se on matkalla mukavampi ja monikäyttöisempi mitä tulee kerrospukeutumiseen. Lisäksi ottaisin Fjällrävenin hameen sijaan mukaan jonkin pehmeämmästä materiaalista tehdyn hameen, esimerkiksi jonkin maksihameen tai vaikka Emamin Limitless Dress -mekon, joka on yhä korkealla hankintalistalla. Lisäksi otan ensi kerralla vastaavalle matkalle mukaan toisen pyjaman.

Tämä pakkausstrategia osoitti kyllä taas sen, että vähälläkin pärjää kun sen vähän valitsee huolella! 

Ja se Versalette, se ansaitsee kyllä oman postauksen. Koska se on kyllä aivan mahtava vaate!

11.3.2014

Travel Fashion Girl auttaa sinut matkaan minimaalisen tyylikkäästi

Kuva: Travel Fashion Girl
Törmäsin muutama päivä sitten ihastuttavaan blogiin nimeltä Travel Fashion Girl ››
Kyseinen blogi esittelee erilaisia vinkkejä mahdollisiman kevyeen ja kätevään matkustamiseen. Erilaisia ohjeita ja neuvoja on tosiaan laidasta laitaan. Ne ovat enimmäkseen naisnäkökulmasta, mutta moni mieskin varmaan saa näistä vinkeistä apua.

Lempiosiokseni on nopeasti muodostunut "Packing Lists", joka nimensä mukaisesti sisältää erilaisia listoja erikokoisista matkavaatekerroista joita kannattaa pakata mukaan eri tilanteissa. Kuinka kätevää! Ajattelinkin heti soveltaa jotain näistä listoista tulevaa hiihtoreissua mielessä pitäen.

Matkustaminen on kivointa silloin kun tarvitsee huolehtia mahdollisimman vähästä määrästä kamaa. Sillä tärkeintähän matkustamisessa on itse matka ja määränpää. Ei mukana raahattava tavaramäärä. Vai mitä?

EDIT: Kun liityt Travel Fashion Girlin postituslistalle, saat tsekkilistan matkalle mukaan otettavista tavaroista PDF-tiedostona. Aivan loistava.


10.3.2014

Project 333, kausi 4 alkoi, mutta en edes huomannut

Olen nyt periaatteessa siirtynyt uudelle Project 333:n kaudelle, mutta en totta puhuen ole kunnolla valmistautunut siihen. En ole käynyt kaappiani tarkkaan läpi, en ole vaihtanut kaikkia talvivaatteita kevätvaatteisiin ja olen muutenkin vähän lipsunut. Mutta vain vähän. Sillä tosiasia on, että tämä minimalistinen mutta silti runsas vaatekaappi on nopeasti solahtanut täysin luonnolliseksi osaksi elämääni. Eikä sitä silloin niin paljoa ajattele.

Minun luonteelleni sopii kompakti vaatekaappi. Tykkään siitä, että voin vain nopeasti poimia haluamani vaatteet aamulla ilman, että minun täytyy ajatella asiaa. Tykkään siitä, että pakkaaminen reissua varten sujuu sutjakasti. En kaipaa laajaa vaatevarastoa ja alati vaihtuvia trendejä. Olen itse asiassa jopa helpottunut siitä, ettei minun tarvitse enää edes teeskennellä olevani kiinnostunut pintamuodista. Vaateostoksetkaan eivät ole enää rasittavaa pakkopullaa kun tiedän, mitä haluan ja mistä sen saan. 

Päivitän kyllä vaatekaappilistani sitten kun saan sen kevätkuosiin mutta suurempia muotipostauksia minulta ei varmaan tule. Pitää varmaan hieman miettiä tämän blogin painopistettä uusiksi.

Miun-merkin Mutka-niminen mekko on uusin vaatesijoitukseni. Enkä ole katunut.

21.2.2014

Osallistu vaatevallankumoukseen 24.4.2014

Törmäsin Facebookissa mielenkiintoiseen projektiin nimeltä Vaatevallankumous ››

Ideana on pukeutua 24.4. luottovaateeseensa ja kertoa sen tarina maailmalle. Samalla vaaditaan kestäviä ja reilusti tehtyjä vaatteita.

Jos olen jotain tämän projektin myötä oppinut, niin sen ettei laaduttomiin ja huonosti tehtyihin vaatteisiin kannata tuhlata rahaa tai aikaa. Paitsi tuhlausta, se on myös epäekologista ja epäeettistä. Maailmassa on jo nyt valmiiksi liikaa tavaraa, miksi tuottaa sitä sitten lisää?

13.2.2014

Robin Falckin mökki on kuin aikuisten kokoon rakennettu puumaja

Ensimmäinen ajatus Robin Falckin rakentamasta mökistä oli, että se on aikuisten puumaja. Mökki ei sijaitse puussa, mutta tunnelmaltaan ja idealtaan se on kuin ne lapsuuden majat, jonne mentiin hetkeksi omaan rauhaan ja piiloon kavalaa maailmaa.

Toki tässä rakennuksessa näyttää olevan rakenteellisia ongelmia ja vielä viilattavaa, mutta ideana se on mielestäni hurmaava.

Mökkiin voi tutustua tarkemmin Robin Falckin kotisivuilla »

Helsingin Sanomien juttu aiheesta »